tag:blogger.com,1999:blog-75297453642492558742011-09-01T19:09:03.157+03:00Tutkija-pedagogi-muusikon tutkimusmatkapäiväkirja.Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.comBlogger661100tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-38151620483499764022010-12-04T22:31:00.001+02:002010-12-04T22:32:25.541+02:00

KS. http://acta.uta.fi/teos.php?id=11391Dvd-tallenne vain painetun väitöskirjan liitteenä.

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-90232853286525126312010-11-22T10:05:00.002+02:002010-11-22T10:08:21.531+02:00

Juurihan minä aloin keräilemään aineistoani... Ja nyt ollaan tässä!FM Tuuli Talvitie-Kella puolustaa julkisesti musiikintutkimuksen alan väitöskirjaansa Hääpolskasta haitarijatsiin 1900-luvun alun tanssimusiikki- kulttuuri eteläpohjalaisten soittajien kertomana, kokemana ja soittamanaLauantaina 11.12.2010 klo 12 Tampereen yliopiston Väinö Linna -salissaTERVETULOA!

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-7676639009444871882010-04-28T09:47:00.003+03:002010-04-28T10:09:54.383+03:00

Elämä tuntuu välillä ihmeelliseltä. Hämmästellen pysähtyy tutkija-pedagogi-muusikko katselemaan ympärilleen ja mittailemaan kulkemiaan askelia. Miten askeleet johtivat tähän? Minkälaisia valintoja on pitänyt tehdä? Kuka olin kun aloitin taipaleeni väitöskirjan parissa? Kuka olen nyt? Minkälainen on seuraava askel?Olo on kiitollinen, huojentunut, väsynyt, vähän tyhjäkin - mutta ennen kaikkea

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-18557633164945776652010-04-08T09:36:00.003+03:002010-04-08T10:12:31.603+03:00

"Tervetuloa tähän Antista Kaisaan, Köykkänevan kuusi musisoivaa sukupolvea -konserttiin!", lausuin juhlallisesti viime sunnuntaina käveltyäni Tulopeliä soitellen salin keskikäytävää kymmenien täysien penkkirivien välistä lavalle. Näistä kuudesta sukupolvesta kolme nuorempaa esittelivät itse itsensä ja esittivät konsertissa lauluja ja soittoja. Kolme vanhempaa sukupolvea Vanha-Antti (synt. 1841),

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-51835201928362621692010-01-07T10:17:00.004+02:002010-01-07T10:36:22.051+02:00

Ja jottei elämä ja kevät menisi vallan tekstin viilaukseksi, vaan tutkija saisi myös musisoida, olemme perustaneet uuden yhtyeen! JESSSSSSS! Yhtye on harjoitellut jo kahdesti: ensimmäiset jamit pidettiin tapaninpäivänä Viitalähteellä ja eilen loppiaisena soiteltiin yhdessä samalla kokoonpanolla samassa paikassa jo toistamiseen. Samalla päätettiin ensimmäisestä keikasta (Lauhan Spelit 21.7.2010)

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-88762462863918558832010-01-07T09:50:00.003+02:002010-01-07T10:16:53.009+02:00

Vuosi on vaihtunut, yliopiston apuraha vastaanotettu 6 kuukaudelle, väitöskirjakonserttien extrat kuvattu, väitöskirjan käsikirjoitus lähetetty opponenteille tarkastettavaksi "nippupäivää" varten, joululomat lomailtu. Ai mikä nippupäivä? Maanantaina 1.2.2010 järjestetään Tampereella seminaari, jossa käsitellään vain minun työtäni. Lähetin väitöskirjan ja konserttitallenteen ennen joulua

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-21860012696128872692009-10-29T10:11:00.003+02:002009-10-29T10:31:42.826+02:00

Tradiossa soi Erkki Rankaviita. Istun Rauhalassa meidän mökillä pöydän ääressä ja tuijotan syksyistä pihaa ja metsää ikkunasta. Erkistähän tämä koko tutkimustyö on tavallaan lähtenyt liikkeelle vuonna 1997. Järjestin tuolloin Tekijä Esiin! -nimistä kansanmusiikkitapahtumaa kotikunnassani Keravalla, ja Erkki valittiin vuoden Tekijäksi. Minä olin järjestäjäporukasta se, joka esitteli vuoden Tekijän

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-33124026760057164052009-09-16T13:27:00.002+03:002009-09-16T13:53:19.795+03:00

Tänään starttaan seminaarin jälkeen kohti Isojokea. Huomenna ja ylihuomenna soivat Kirkonkylällä, Viitalähteen Martin kotona polskat ja sorttiset. Pyrkimykseni on opetella Martin omintakeinen sormitustekniikka. Aikaisemmat lyhyet yritykset ovat päättyneet siihen, että huomaan soittavani tällä itselleni uudella tavalla niin epäpuhtaasti, että hyvä kun kappaletta tunnistaa :) Tällä kertaa olen

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-19612127894748330572009-07-12T12:11:00.003+03:002009-07-12T12:25:57.265+03:00

Näin siinä sitten kävi. Se viimeinen (ainakin tässä vaiheessa siltä näyttäisi) metodologinen pala loksahti paikalleen. Metodologialla tarkoitan tässä tekemisen tapaa eli tutkimukseni menetelmää.Ja tuo palanen kantaa nimeä toimintatutkimus (participatory action research). Toimintatutkimuksessa tutkija ei edes yritä pysyä objektiivisena tai edes subjektiivisena havainnoijana, vaan sekä osallistuu

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-68337854143204303472009-07-09T12:10:00.003+03:002009-07-09T13:00:47.933+03:00

Niin, palaan jälleen aiheeseen, josta kirjoitin enemmän huhtikuun alussa...Musiikkianalyysin ja tyylintutkimuksen kohteena ovat usein musiikin nuotinnettavissa olevat ominaisuudet. Kansanomaisen soittotyylin analyysissa mielenkiinnon kohteena ovat kenties soittajan muuntelu- ja koristelutavat. Nämä kuulonvaraisesti opitut ja muistinvaraisesti säilyneet sävelmät ovat nuotinnettavissa ja

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-18746381062419432952009-05-15T13:09:00.000+03:002009-05-15T13:19:12.670+03:00

Viulisti ja ystävä Pauli Kortesniemen (8.9.1929-14.5.2009) muistoa kunnioittaen ja Paulia syvästi kaivaten

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-7190424808179482482009-05-14T19:00:00.004+03:002009-05-14T19:18:50.691+03:00

Olet ajatuksissani tänään ja aina!Tuuli

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-15688702501632026122009-05-14T16:45:00.000+03:002009-05-14T16:46:06.808+03:00

Etnomusikologia tieteenalana on syntynyt musiikkitieteen ja kulttuuriantropologian kentälle. Musiikkitieteessä tutkimuksen kohteena on perinteisesti ollut sivistyneistön musiikki, jota kutsutaan länsimaiseksi taidemusiikiksi tai klassiseksi musiikiksi. Kulttuuriantropologia puolestaan tutkii ihmistä kulttuurissa, ihmisyhteisöjä, yhteiskuntia. Etnomusikologia, josta käytetään myös nimitystä

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-73326396559187136562009-04-30T11:59:00.001+03:002009-04-30T11:59:22.392+03:00

Mä näin innostuksen! Mä koin innostuksen! Ja ymmärsin, että en ole osannut sijoittaa itseäni tieteen kenttään minulle kuuluvalle paikalle. Olen ylittänyt raja-aitoja (huomaamattanikin), olen tietoisesti vaeltanut eri tieteenalojen kentillä omaa paikkaani etsien, olen koettanut asettaa itseäni ja työtäni minulle sopivaan paikkaan. Etsintä, matkalla olo on ollut tärkeää. Nyt tuntuu, että olen

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-80413357261006477102009-04-01T13:38:00.002+03:002009-04-01T14:08:50.142+03:00

Minä tutkijana. Minne positioin itseni? Elämäkertatutkija, musisoiva tutkija, etnografi? Kaikkea sitä? Tutkijakoulun koordinaattori Markus Mantere kysyi joskus kuukausia sitten kehityskeskustelussa, että miten positioin itseni tutkijana. En osannut vastata. Yritin ja päädyin pohdintoihin musisoivasta tutkijasta, tutkivasta muusikosta, tutkivasta pedagogista... Markus ei voinut olla peittämättä

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-58498239390076704062009-04-01T10:14:00.002+03:002009-04-01T10:16:20.921+03:00

Musiikintutkijoiden symposium. Mikä tarkoitus on sillä, että kymmenet musiikintutkijat saapuvat ympäri Suomea kolmeksi päiväksi samaan paikkaan? Mikä tarkoitus tällä saapumisella ja lähtemisellä, esitelmien kuuntelemisella ja kollegojen tapaamisella on minulle? Kuuluuko tärkein kysymys ”mitä kentällä tapahtuu”? Kuka tutkii, mitä tutkii, miten tutkii? Vai onko tärkeämpää saada esitellä omaa

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-55540805926195682542009-03-17T15:18:00.003+02:002009-03-17T15:26:47.588+02:00

Arkeen paluu on sujunut hitaasti mutta varmasti - sekä konserttien että loman jäljiltä. Olen työstänyt kokemuksiani kirjoittamalla artikkelia: Väitöskirja soi!Matkakuvaus taiteellisesta prosessista osana tieteellistä tutkimusta. Kirjoittaminen on ollut eheyttävää. Kirjoittamalla käsittelen tunteita ja kokemuksia. Huomaan tehneeni ison työn ja kulkeneeni pitkän matkan. Ymmärrän jopa taputtaa

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-64159566930384862812009-03-11T09:51:00.011+02:002009-03-11T10:23:36.183+02:00

Maaliskuu on ehtinyt jo lähes puoleen väliin sillä välin kun olimme Gambiassa. Moni on kysynyt, mikä oli matkamme tarkoitus. Olinko kenttämatkalla? Tai opettamassa? Oliko Hannulla keikkoja? Pääsittekö soittamaan paikallisten kanssa? Ei mikään eikä mitään edellä mainituista... Matkamme tarkoitus oli levätä ja lomailla. Ja se onnistui! Se onnistui niin hyvin, että paluu arkeen oli vaikeampi kuin

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-33132390177463654752009-01-30T10:25:00.002+02:002009-01-30T10:28:50.343+02:00

Olen saanut kiitoksia ja kommentteja sekä puhelimitse, kasvotusten että sähköpostitse. Teille, jotka tätä blogia seurailevat tai satunnaisesti lukevat esitän vielä toiveen, että kertoisitte kommenttejanne myös tänne. Kaikenlaiset ruusut ja risut, kannustus ja kritiikki, villit ehdotukset ja pilkunviilaukset ovat tervetulleita - nimellä tai anonyymisti!Eli klikkaa alapuolella näkyvä X kommenttia

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-19975388120308564152009-01-30T10:10:00.004+02:002009-01-30T10:36:30.696+02:00

Ohi on! Väitöskirja on soinut ja tanssinut eilen illalla Tutkivan Teatterityön Keskuksella viimeisen kerran. Olo on haikeahko, mutta NIIN onnellinen! Tiedän, että olen viimeisten viikkojen aikana saanut kokea jotain itselleni suurta ja merkittävää. Tämä prosessi on yksi niitä minun elämäni "merkittäviä avainkokemuksia", joita aineistoni soittajien elämänkertomuksista tutkin. Kaikki meni hienosti,

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-90353028768843786022009-01-24T08:20:00.004+02:002009-01-24T08:43:38.057+02:00

Tänään Hääpolskasta haitarijatsiin soi ensimmäisen kerran yleisölle. Jännittää, ei jännitä, jännittää, ei jännitä. Totta kai vähän jännittää, mutta suurimmat jännitykset olen jännitellyt pois jo viime kevään aikana :) Viimeisen viikon olen lähinnä keskittynyt Matin ohjeiden seuraamiseen ja sisäistämiseen, ammattilaisten työnteon ihailemiseen ja oheistoiminnan viimeistelemiseen.Olo on itse asiassa

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-35301326771487823892009-01-21T09:45:00.003+02:002009-01-21T09:48:25.418+02:00

Tutkijan kirjoittama käsikirjoitus muokkautuu ohjaajan, esiintyjien, työryhmän käsissä. Harjoitukset ovat käynnissä, ja ilolla ja ihmetyksellä katselen, kuuntelen ja koen, kuinka jokainen tekee oman osansa. Nekin osat, joista en itse ymmärrä yhtään mitään :) Vastuu on siirtynyt tutkija-käsikirjoittajalta ohjaajalle. Lauantaina vastuu siirtyy kuulija-katsoja-kokijalle. Millä nämä tunteet ja

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-58426066657337594242009-01-09T14:49:00.003+02:002009-01-09T14:51:33.818+02:00

Aivan huikaistuneena, suorastaan liikuttuneena :) otin vastaan tiedon, että kaksi Hääpolskasta haitarijatsiin -esitystä on loppuunmyyty! Näköjään kun oikein kovasti uskoo asiaansa ja tekee sitä asiaa, niin kyllä se jossain vaiheessa kantaa hedelmää!

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-47256482304457523832009-01-02T11:03:00.002+02:002009-01-02T11:21:28.859+02:00

Uuden vuoden väitöskirjalupauksia:Lupaan valmistella, harjoitella ja pitää väitöskirjakonsertit.Lupaan pitää lomaa konserttien ja niiden jälkeisen jälkipuinnin jälkeen. (lento Gambiaan nousee Helsinki-Vantaalta 19.2 ja laskeutuu takaisin Helsinki-Vantaalle 6.3).Loman jälkeen lupaan kirjoittaa loppuvuoden.Lupaan saada väitöskirjan tekstiosuuden valmiiksi vuoden 2009 loppuun mennessä.Laskin eilen,

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-33633912195816186432008-12-15T12:30:00.003+02:002008-12-15T12:35:16.419+02:00

On tämä elämä vaan tällaista! Päivä kerrallaan elellään, sammutellaan pieniä tulipaloja, tehdään mitä tehtävissä on. En jaksa edes hermostua, vaikka rahoitusta ei ole tullut, yksi konsertin tanssijoista loukkasi itsensä ja hänen tilalleen pitää etsiä joku toinen, yhden soittajan lennot Englannista takaisin Suomeen ei mennyt suunnitellusti vaan ainakin ensi-iltaan pitää keksiä tuuraaja. Elämä on!

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-41078448742561396232008-12-09T14:35:00.003+02:002008-12-09T14:56:43.848+02:00

Viime perjantaina tulivat päätökset yliopiston apurahoista. Apurahan saajien listassa ei ollut minun nimeäni. Tieto itsessään oli tietenkin masentava tammikuun konserttien kannalta. Kuinka maksaa palkkaa ammattilaisille, jos rahaa ei ole? Mutta tämä konserttien talous -teema on jo jotenkin niin loppuunkaluttu ja koettu koko vuoden ajalla ja kymmenien apurahapäätösten kanssa, etten jaksanut

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-71331359422603897872008-12-04T11:01:00.003+02:002008-12-04T11:20:46.779+02:00

Nyt on tullut nähtyä Karviaa! Karviaan minut johdatti Eemeli Risku, joka on syntynyt vuonna 1880 Karviassa. Sittemmin Eemeli on muutti perheineen Kauhajoelle. Eemelillä oli seitsemän sisarusta, ja hän oli sisarusparven nuorin. Hänen sisarensa Edla muutti takaisin Karviaa, meni naimisiin ja sai lapsia. Edlan poika, karvialainen Eino Saari - perinteenvaalija ja oltermanni - on koonnut valtavasti

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-6499226013519606152008-12-01T12:40:00.003+02:002008-12-01T12:54:28.331+02:00

Lauantaina oli Rauno Niemisen UPEA väitöstilaisuus Helsingissä, Pitäjänmäen kulttuurikirkossa. Tilaisuus oli TODELLA hieno ja nautinnollinen. ONNEA TUORE TOHTORI RAUNO!Matkustin Hkiin junalla. Ensin InterCityllä Tre-Hki. Hgistä sitten A-junalla Mäkkylän asemalle, josta suunnistettiin Myllärin Sannan kanssa sitten samaa matkaa Kulttuurikirkolle. Kiirehän siinä jo vähän tuli, kun A-junan matka

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-85299655793566143392008-11-27T09:56:00.004+02:002008-11-27T13:00:40.476+02:00

Kahden sukupolven tanssisoittajista tulikin yhden sukupolven tanssisoittajia :) Onhan tässä jo aikaa vierähtänytkin pari vkoa viime kirjoituksesta. Ja onhan se selvää, että kahdessa viikossa tilanteet ja ajatukset muuttuu - joskus enemmän ja joskus vähemmän. No tällä kertaa se mun artikkeli muuttui vähän enemmän. Tajusin kuinka suuruudenhullua oli kirjoittaa max 15 sivun artikkeli NIIIIIIN

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-32743030981835978702008-11-11T13:35:00.004+02:002008-11-11T15:21:26.351+02:00

Nyt ollaan - jälleen kerran - mun koko väitöskirjan pohjimmaisten tutkimuskysymysten äärellä. Musiikin suunta -lehteen työstämäni artikkeli on mikrohistoriallinen, aineistolähtöinen tutkimus yhdeksän eteläpohjalaisen soittajan kokemuksista tanssisoittajina tanssimusiikin murroksen molemmin puolin. Kyseisen murroksen näkyvinä elementteinä voidaan mainita radion tulo koteihin, tanssisoittajan

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-31053620894635331492008-11-05T10:15:00.003+02:002008-11-05T10:33:54.866+02:00

Karijoen konsertti, ja samalla viimeinen Etelä-Pohjanmaan konserteista on nyt taakse jäänyttä elämää. Seuraavana haasteena ovat tammikuun konsertit Tampereella - kokoillan konsertti, suurempi kokonaisuus eteläpohjalaisesta tanssimusiikista soivine tulkintoineen.Lauantaina konsertin jälkeen iski valtava väsymys, jonka huomaan pikkuhiljaa helpottavan. Kaikki arkisetkin askareet tuntuivat

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-18963967072512111162008-10-27T10:12:00.002+02:002008-10-27T10:28:55.733+02:00

Tulevana lauantaina pyhäinpäiväsoitellaan sitten Karijoella. Karijoen Pyhäinpäiväsoitot on vuodesta 1958 lähtien järjestetty kansanmusiikkitapahtuma, joka aloitettiin tasan 50 vuotta sitten kansansoittokilpailuna, mutta tapahtuman luonne on vuosien varrella muuttunut kilpailuista konsertiksi. Tapahtuman perustajat ja järjestäjät olivat Karijoen pelimannit eli Topi Luoma, Viljo Virtanen ja Paavo

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-61654022313922135942008-10-23T11:41:00.002+03:002008-10-23T13:21:10.814+03:00

Köykkänevan Antti tuli viime heinäkuussa Lauhan Speleissä, Hääpolskasta haitarijatsiin -konserttini jälkeen vetäisemään minua hihasta ja kysymään kirjoittaisinko Isojoen jouluun artikkelin. ”Ilman muuta kirjoitan!”, oli vastaukseni samantien. Artikkelin aiheesta puhuttiin väljästi ”jotain väitöskirjastani”. Kun sitten syksymmällä aloin miettimään artikkelia ja sen aihetta menikin sormi suuhun.

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-21732912883437650892008-10-21T09:15:00.002+03:002008-10-21T09:58:36.346+03:00

Kuulin jo edellisellä viikolla Karijoen reissulla ollessani, että torstaina 16.10 Mieslaulajilla olisi keikka Kultatähkässä. Matkallani Etelä-Pohjanmaalle bussilla (joka ajoi kolarin Kankaanpäässä) soitin Martille meidän omista harjoituksista, jotka myös oli sovittu ko. torstaille. Ohimennen sitten kysyin, jotta voisinko tulla Mieslaulajien keikalle taas mukaan, jos sitten sieltä yhdessä mentäis

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-58063144340484335842008-09-24T14:11:00.003+03:002008-09-24T15:33:13.267+03:00

Palasin tänään perustavaalaatua olevien kysymysten äärelle - koskien tutkimusaineistoani. Mun tutkimusaiheeni on tanssimusiikin murros ja tutkimuskysymykset ovat: * kuinka eteläpohjalaiset soittajat ovat saaneet ensikosketuksensa musiikkiin ja soittamiseen - onko tanssimusiikin murros vaikuttanut eri vuosikymmeninä syntyneiden soittajien kokemuksiin soittamaan oppimisesta* kuinka murros on

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-55154293933124909052008-09-21T09:46:00.003+03:002008-09-21T10:16:46.679+03:00

Syyskuinen sunnuntaiaamu valkenee Isojoella. Eilinen kului pitkälti Karijoella, Luoman Topin (s.1933) ja vaimonsa vieraana soitellen, jutellen, Topin tarinointia kuunnellen. Sain viemisiksi Tampereelle kymmenen vuosien 1958-1976 aikana käsinkirjoitettua vihkoa karijokisia soitteita, irtonuotteja, Karijoen kansansoittokilpailujen tuomariston merkintöjä soittajista ja soitteista vuodelta 1962,

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-34163568476381530942008-08-18T11:34:00.002+03:002008-08-18T11:39:51.707+03:00

Seinäjoen konsertti on takanapäin. Mukavasti meni kaikki, ja jälleen kuten oli suunniteltukin. Pieni tupa oli täysi, ja oli ihana nähdä eturivissä tuttujakin kasvoja. Salosen Eila ja hänen hymyilevät kasvonsa katsoivat minua koko esityksen ajan. Emmi oli Eilan täti. Paikalla oli useita sibalaisia muusikoita, joilta tuli mahtavia kommentteja. Paalasen Antti tuli sanomaan, että ”olet sitten

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-77068444270397346382008-08-14T21:50:00.002+03:002008-08-14T22:08:43.522+03:00

Östermyran toiset musiikkipäivät ovat ottaneet ohjelmistoonsa Hääpolskasta haitarijatsiin -konsertin. Huomenna 15.8.2008 soi Liinamaan tuvassa konserttisarjan yksi pieni osa. Kleemolan Piia on mukana ensimmäistä kertaa Eemeli Riskuna. Ja Laitisen Heikkikin esittäytyy konsertissa kansansoittokilpailuiden toimeenpanijana.Harjoittelin tänään huomisen konsertin biisejä ensimmäistä kertaa Lauhan

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-7201090612622009462008-07-26T10:10:00.009+03:002008-07-26T12:11:54.370+03:00

Näin kirjoitti Pohjalainen perjantain 25.7.08 lehdessä. Aivan mahtava kommentti! Johonkin tämän tyyliseen mä olen kai koko ajan pyrkinytkin :)Keskiviikkona oli siis Lauhan Speleissä väitöskirjatyöni ensimmäinen konsertti. Se, jota olen jännittänyt jo puolisen vuotta. Lopulta kuitenkin kävi niin, että mitä lähemmäs esitystä päästiin, sitä vähemmän jännitti. Eniten oikeastaan lopulta jännitti

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-89339334366434123272008-06-16T14:01:00.007+03:002008-07-26T12:23:47.405+03:00

Isojoella Lauhan Speleissä esitettävä Hääpolskasta haitarijatsiin on ensimmäinen konsertti laajemmasta konserttisarjasta, joka liittyy Tuuli Talvitie-Kellan tekeillä olevaan väitöskirjatyöhön. Lauhan Spelien konsertissa kuullaan perinteistä kansanmusiikkia, isojokisia soitteita vuosien takaa sekä vanhaa tanssimusiikkia. Konsertissa päästään hääsoiton ja kansansoittokilpailuiden tunnelmaan sekä

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-55521331867648817002008-06-03T14:32:00.005+03:002008-06-10T21:41:36.090+03:00

On päiviä, jolloin väitöskirjan kokonaisuus tuntuu pehmeältä pilvilinnalta, johon voi luottaa, joka hahmottuu vähitellen, joka on valmistuttuaan jotain hienompaa kuin mikään aikaisemmin aikaansaamani tuotos. On kuitenkin myös päiviä, jolloin pienemmänkin osakokonaisuuden hahmottaminen tuntuu mahdottomalta, saavuttamattomalta. Kokonaisuus tuntuu niin suurelta ja konkretisoitumattomalta, että sen

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-14737583406007878692008-05-15T11:36:00.006+03:002008-05-15T12:12:03.911+03:00

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-51485560658478472512008-04-25T10:45:00.008+03:002008-04-25T11:30:15.663+03:00

Eilen tuli ajeltua Etelä-Pohjanmaalla laajemminkin. Kauhajoen, Seinäjoen kautta Lapualle mahtavaa konserttia kuuntelemaan (Kiitos Kings of Polka!) ja sieltä takaisin Isojoelle.Lapuan reissulta ajettiin suoraan Kortesniemelle, Isojoen Kärjenkylään. Pauli ja Anja Kortesniemellä on ihana pohjalainen pihapiiri Isojoen syrjäkylällä. Ja ihania entisöityjä huonekaluja heidän kodissansa. Viitalähteen

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-67565258548741400292008-04-24T21:55:00.006+03:002008-04-24T22:09:20.629+03:00

Lauhansarvi on luontomatkailukeskus Isojoella, Lauhanmaalla. (ks. http://www.lauhansarvi.fi) Toissapäivänä tiistaina Lauhansarvessa oli Lauhan Spelien toimikunnan kokous. Olin paikalla kertomassa omasta työstäni, tutustumassa paikkoihin tarkemmin sekä suunnittelemassa omaa konserttiani osaksi Lauhan Spelien ensi kesän ohjelmaa. Tapahtuma on talkoovoimin järjestettävä, mutta nykyään Isojoen kunnan

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-66186975690114427612008-04-04T13:59:00.009+03:002008-04-16T15:02:02.247+03:00

Mulla on jo jonkin aikaa ollut ikävä musiikin kuuntelua. En ole viime vuosina oikeastaan kuunnellut missään enkä minkäänlaista musiikkia. Töissä – hyvin harvoin – kuuntelen taustamusiikkina hyllyssä olevia cd:itä. Silloin kun harjoittelin paljon – esim. tutkintoja varten – niin kuuntelin tutkintobiisejä. Jos saan uuden levyn vaikkapa lahjaksi, niin saatan kuunnella sen muutaman kerran kotona. No

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-72313348129682109712008-04-03T15:21:00.000+03:002008-04-03T15:22:32.753+03:00

MUSIIKKI & TUTKIMUS 2008 -symposium on ohi! Se vaati paljon voimavaroja meiltä järjestäjiltä, mutta kiitostakin saimme paljon! Maanantaina pidin viimeiset opetustunnit tältä keväältä oppilailleni. Kyllä se taas asetti nämä molemmat itselle rakkaat työt uusiin mittasuhteisiin, kun piti sanoa oppilaille heihei moooooneksi kuukaudeksi. Ja vieläpä seisoa päätöksensä takana, sillä omapahan oli

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-72088371906944223772008-03-20T12:37:00.007+02:002008-03-20T12:44:21.795+02:00

Tekstiä on viime aikoina kertynyt kovin vähän... Syy löytyy täältähttp://www.uta.fi/laitokset/mustut/symposium.htmlSymposiumin jälkeistä elämää odotellen ja mukavaa pääsiäistä toivotellen,Symposium-organisaattori

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-37821294209196468972008-02-21T13:42:00.003+02:002008-02-21T13:47:37.061+02:00

Päädyin hahmottelemaan uuden artikkelin runkoa. Kai kirjojen pohjalta, ehkä mieltäni vaivaavien ajatusten selventämiseksi, kenties intuitiivisesti ja sattumalta siitä tuli seuraavanlainen:1. JohdantoHieman horjuvin askelin lähestyn tilaa, jossa tutkija, muusikko ja pedagogi kohtaavat. Jokainen astuu tilaan omasta ovestaan. Ovien takana on menneisyys – yhteinen ja erillinen. Ne kietoutuvat

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-38283029317374290312008-02-18T11:25:00.003+02:002008-02-21T12:50:23.113+02:00

Näin järjestelmälliseltä ja tehokkaalta ja tulevaisuudesta tietoiselta ei olekaan tuntunut taas pitkään aikaan! Viime viikkoisten sisäisten (ja ulkoisten) myrskyjen jälkeen päätin ryhtyä toimeen. Kävin kysymässä kollegalta, joka toimittaa seuraavia Musiikin suunnan numeroita (alallamme ilmestyvä tieteellinen, mutta ei liian tiukan tieteellinen :) julkaisu), että koska ovat seuraavat deadlinet ja

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-49003971577365364242008-02-15T11:35:00.003+02:002008-02-15T12:05:02.069+02:00

Ei ole helppo tämä valitsemani tie... Sen lisäksi, että saan jatkuvasti olla perustelemassa valintojani tieteellis-taiteellisesta kokonaisuudesta, esityksistä ja menetelmistäni, olen taas viime aikoina saanut olla perustelemassa tekstini tyyliä. Tyylini on kaunokirjallinen verrattuna perinteiseen ja tiukkaan tieteellisen tekstin tyyliin. Tiedän sen. Ja se on valinta, ei erehdys tai

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-43676764079031284532008-01-10T13:39:00.000+02:002008-01-10T19:17:04.817+02:00

Nostan viulun olalle. Asetan jousen kielelle. Kuuntelen vielä kerran Vanhan kauhajokisen häävalssin läpi Paavon soittamana. Painan cd:n kappaleen alkuun ja alan soittaa mukana. (Ks. Paavosta ja hänen soittamastaan kappaleesta tarkemmin tekstistä Uuden kappaleen opettelua – Osa 2.)Paavon jousenkäyttö on sujuvaa ja harjoiteltua. Hän soittaa pitkillä jousilla ja kaarittaa säveliä mielestäni

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-55201300797637594212008-01-10T13:38:00.000+02:002008-01-10T13:39:22.517+02:00

Vanhan kauhajokelaisen häävalssin melodia sujuu jo. Kappale on nyt opeteltu. Kuitenkin tutkimukseni kannalta työ on vasta alkamassa. Osaan soittaa kappaleen kuten itse sen soittaisin. Toki esimerkkinä, esikuvana olleen Paavo Santaheinin soitto on varmasti vaikuttanut tulkintaani, mutta soitan valssia kuitenkin omalla soittotavallani ja tyylilläni. Seuraava vaihe, varsinaisen analyysin kohde on

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-36714103838108991902008-01-09T16:34:00.000+02:002008-01-10T13:38:31.592+02:00

Kertomuksen voisi kai aloittaa jo 1980-luvun alkuvuosilta, jolloin kävimme isän ja äidin kanssa kuuntelemassa Keski-Uudenmaan seudulla monen monta konserttia ja matineaa, jossa eri-ikäiset soittajat soittivat mitä erilaisimpia kappaleita eri instrumenteilla. Pienen tytön päässä pyöri kai mitä hurjimpia ajatuksia siitä mikä olisi juuri minun soittimeni. Kesällä 1984 ajatukset olivat lakanneet

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-4252762819687348362008-01-09T14:13:00.000+02:002008-01-09T14:15:14.653+02:00

”No ensimmäisenä ennen varsinaisen tarkemman analyysin aloittamista mä tietenkin opettelen sen uuden biisin”, sanoin seminaarissa sen enempää asiaa ajattelematta, puolihuolimattomasti.Minut pysäytettiin heti: ”Niin miten sä opettelet?””Miten niin miten opettelen? No… opettelen niinkun uusi kappale nyt opetellaan.”, huomasin hieman ihmeissäni ja keskeytyksestä närkästyneenä ajattelevani. Samalla

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-62546983721720371182007-12-14T15:54:00.000+02:002007-12-14T16:43:08.311+02:00

Tampereen yliopiston humanistisen alan jatkotutkinto-oppaassa (2007 - 2009) lukee:"Jatko-opintoihin kuuluu omaa tutkimustyötä tukevia sivuaineopintoja ja muita tieteellistä asiantuntijuutta kehittäviä taitoja. Yleisiä tutkijantaitoja ja asiantuntijuutta tukevia opintoja voidaan opiskella esimerkiksi seuraavilta osa-alueilta: tieteellinen viestintä, tieteen popularisointi, yleinen tieteenteoria ja

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-78579805706687826022007-12-13T11:19:00.001+02:002008-02-21T13:09:57.645+02:00

Kello lähestyy neljää, ja sydän alkaa lyömään hieman tiheämpään tahtiin. Jatkoseminaarilaiset lipuvat paikalle yksitellen. Tietokoneen kanssa pitää hetki vääntää kättä siitä, suostuuko se näyttämään powerpoint-esitykseni valkokankaalla vai eikö se suostu. Pääsemme lopulta yhteisymmärrykseen ja valkokankaalle heijastuu teksti "Esityksellisen kokonaisuuden esittely jatkokoulutusseminaarissa

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-75077987817780039082007-11-23T21:31:00.000+02:002007-11-23T21:39:59.562+02:00

Jiiiiiippiiiiiii! Tänään saapui toimittajilta ensimmäinen palaute artikkelistani. Tekstini lähtee kuulemma nyt referee-lausujille, joilta saan palautteen tammikuun 10.pvään mennessä. Sen jälkeen teen omat korjaukseni tammikuun loppuun mennessä, jolloin lehti sitten lähtee painoon... ja ilmestynee näin ollen helmi-maaliskuussa. Mutta siis lehden päätoimittajalta (? vai artikkelini

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-71219143750732477872007-11-22T15:36:00.000+02:002007-11-22T15:37:23.106+02:00

Hieman horjuvin askelin lähestyn tilaa, jossa tutkija, muusikko ja pedagogi kohtaavat. Jokainen astuu tilaan omasta ovestaan. Ovien takana on menneisyys – yhteinen ja erillinen. Ne kietoutuvat toisiinsa muodostaen kokonaisuuden, sen mitä ja kuka olen tänä päivänä. En voi jättää menneisyyteni kokemuksia ja kertomuksia oven ulkopuolelle. Ne ovat merkityksellinen osa minua tutkijana, muusikkona ja

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-8994616348662139922007-11-13T13:59:00.000+02:002007-11-13T14:00:44.013+02:00

Niin on pitkä aika edellisestä tekstistäni! Voi kurjuus! Tässä välissä viimeistelin ja lähetin toimitukseen Soittaja oppijana -artikkelini. Putosi taas yksi taakka harteilta, kun torstai-iltana painoin sähköpostin Lähetä-painiketta. Hetkeksi piti pysähtyä miettimään, että mihin suuntaan sitä onkaan seuraavaksi voimansa kohdistettava. Samoin tässä välissä oli Kallio-Kuninkalassa tutkijakoulumme

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-4192880230064499542007-10-25T10:01:00.001+03:002008-03-26T07:43:23.913+02:00

Kohtaamiset soittajien kanssa ovat vieneet minut aikaan, jolloin minua ei ollut vielä olemassa, jolloin vanhempanikaan eivät olleet vielä syntyneet. Tuohon aikaan on vaikea astua. Matka sinne on pitkä, ja juuri kun kuvittelen olevani perillä, huomaan sen vasta alkaneen. Juuri kun kuvittelen saaneeni vastauksen, löydän lisää kysymyksiä.Moni kysymys jää vaille vastausta. Se minun täytyy hyväksyä,

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-39765751683421158642007-10-19T11:27:00.000+03:002007-10-19T12:44:15.281+03:00

Teki kai hyvää kahtena päivänä kirjoittaa vähemmän ja kyläillä enemmän. Keskiviikkona kävin kylässä Kyllikillä tässä Vanhassakylässä, soittamassa Martin ja Paulin ja Lassen kanssa Kirkonkylällä ja vielä ihan iltasella olin Sannin luona Villamolla "lettukesteillä". Eilen ajoin iltapäivällä Karijoella Erkkiä ja Sannia moikkaamaan, ja sieltä suoraan ajelin Kristiinankaupunkiin Hanneksen ja Birgitan

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-2248753731846183702007-10-16T13:20:00.000+03:002007-10-16T16:57:16.138+03:00

Rauhalan rauhassa edelleen kirjoittelen. Tänään on hieman sumuisempi ja sateisempi päivä ulkona. Hyvä kirjoituspäivä! Eilen illalla sain valtavan kirjoituspuuskan (Kiitos Leena!) ja aloitin kokonaan uuden luvun - sekä sen kaksi alalukua. Tänään kuitenkin tekstiä jatkaessani eteeni tuli pulma, joka ei selvinnyt pienellä happihyppelyllä postilaatikolle ja takaisin, viinirypäleiden mutustamisella

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-14425056116556185572007-10-14T10:39:00.000+03:002007-10-16T17:04:52.130+03:00

Saavuin eilen meidän mökille Isojoelle, Vanhaankylään kirjoittamaan. Tarkoituksenani ja suurena toiveena olisi tulevalla viikolla saada kasaan artikkeli, joka (toivottavasti) ilmestyy Kasvatus & aika -nimisessä kasvatushistoriallisessa julkaisussa. Se käsittelee soittamaan oppimista 1900-luvun alun Etelä-Pohjanmaalla. Mitä ja miten lapsi oppii itse soittamaan? Mistä soiton oppi on saatu ennen

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-72961248373322813222007-10-11T15:24:00.000+03:002007-10-11T16:19:26.117+03:00

Pestessäni eilen aamulla hampaita (vai oliko se jo toissa aamuna?) mietiskelin Dave Lindholm -keikkoja ja kyseisen päivän harjoituksia Tampere-talossa. Sain huikean ajatuksen, jota ehdin kunnolla ajatella vasta tänään Helsingistä tullessani junamatkalla.Totesin itselleni, että Daven kappaleet (joista en oikein pitänyt kuullessani niitä ekaa kertaa cd:ltä) alkoivat muuttua mukavammiksi,

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-58216540924299862592007-10-11T14:25:00.000+03:002007-10-11T14:59:09.549+03:00

Lähdin aamulla kotoa kohti Helsinkiä junalla - väsyneenä, mutta odottavaisena. Tosin käytin muutaman minuutin aamulla miettimiseen, että onko luento 4h matkustamisen arvoinen (edestakas). Mutta lähdin kuitenkin. Ja onneksi lähdin!Luento What musicianship can teach educational research oli pienessä seminaarihuoneessa. Paikalla oli vain kourallinen ihmisiä - tarkasti ottaen seitsemän luennoitsija

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7529745364249255874.post-54500732113194637302007-10-10T15:52:00.000+03:002007-10-12T09:43:09.036+03:00

Ajettiin isin kanssa Martin ja Armin talon pihalle hyvissä ajoin ennen yhtä. Oltiin sovittu poikien kanssa, että yhden aikaan tavataan. Ja Martti oli kutsunut meidän kotiinsa. Siihen Isojoen kirkonkylälle, meijeriä vastapäätä. Vähän mua tietenkin jännitti, kun ekaa kertaa esittelin työtäni ja suunnitelmiani kaikille yhtä aikaa! Minkälaisen vastaanoton mun esityksistä tekemä alustava käsikirjoitus

Tuuli Talvitie-Kellanoreply@blogger.com0